Herkku thai gay hieronta mikkeli

herkku thai gay hieronta mikkeli

...

Herkku thai gay hieronta mikkeli

BIG TITS TAMPERE GAY ILMAISET SEKSI CHATIT

Herkku thai gay hieronta mikkeli

Tähän on nyt tultava ehdottomasti muutos. Torstaina meillä on henkilökohtainen kuntosuunnitelmaohjaus ja odotan sitä erityisen innolla. Tämän viikon tarkoitus on myös asettaa itselle tavoitteita. On siis ihan sellaiset kaavakkeet ja kaikkee. Tehdään niin kuin suunnitelma. Siitä on hyvä jatkaa. Pidä huolta Mikäs täällä on ollessa? Onhan tää yhdensortin luksusta. Ja Martta tykkää sellaisesta. Kelan kuntoutettava namber uno asemissa! Saavuin residenssiini eilen illalla kymmeneltä ja täällä asuu rauha.

Keskellä ei mitään, täällä näin maaseudun rauhassa kohoaa ihan oikea kylpylähotelli. Ympäristö on nättiä aakeeta laakeeta ja olisin voinut jopa väittää, että kuulin kuinka hiiri pissasi hotellin nurkalla. Superior-huoneen etuja on vedenkeitin ja pikamokka. On siis sanomattakin selvää, että  tavoilleni uskollisena, sufet on tuossa turautettu ja kohta syöksyn kylpylöimään. Nukuin hyvin ja nopeasti ja ajattelin tosiaankin aloittaa päivän aamu-uinnilla ja höyryisellä saunalla.

Tiesittekö, että vain yksi tuhannesta Liemikilpikonnan poikasesta selviää elämään syntymästään? Se oli minulle eilen syvä järkytys. Vietettiin Juppen kans kaksistaan koti-iltaa Ukkorähjä oli kylillä ja katsottiin Avaraa luontoa.

Jakso oli raaka, kauhistuttava ja tunteisiini vetoava. Johtuuks tääkin nyt tästä kriisistä? Olin niin herkillä kaikkien niiden liemikilpikonnan poikasen puolesta, että itkuksihan se meni.

Kuoriuduttuaan munista, alkaa heillä metrin taival mereen, jossa mahdollisuudet selvitä hengissä olisi paremmat. Nämä pikku taaperot aloittavat hillittömän maratoonin kohti pelastusta ja matkalla isot pahat linnut napsivat niitä herkkupaloiksi. Jäljelle jää siis vain tuo yksi onnekas kappale. Nythän mää tajusin, miks se otti niin koville! Mulla on just samanlainen tunne ja olotila kuin noilla piipertäjillä. Jos hyvin käy, mulla voi olla mahdollisuuksia selvitä.

Kovaa on tämä elämä liemikilpikonnan poikasille ja viisikymppisille. Kymppiuutisetkin järkyttivät minut syvästi. Jos Norpan vastasyntyneet Kuutit eivät saa nyt lunta ja pakkasta, niin ne kuolevat kylmyyteen. Niillä ei siis ole mitään mahdollisuuksia selvitä! Onks muuten Norppa ja Kuutti sama asia?

Eiks toi Kuutti oo Norpan poikanen? Enivei, ymmärrätte mitä tarkoitan. Uutisissa oli vielä kuva pikkuruisesta Kuutista nappisilmineen. Itkuhan se siitäkin tuli. Mitä yhteistä siis on kilpikonnilla, norpilla ja viisikymppisillä?

Kaikkien elämä on pelkkää selviytymistarinaa. Tänään on loppuelämäni viimeinen päivä. Huomenna astun rooliini Kelan kuntoutettavana. Onko se jotakin käänteentekevää? Voitteko kuvitella, mä en ole vielä pakannut?! En ole edes matkapakaasia noutanut vintiltä. Ottaisinks mää nyt jotenkin rennosti tän kuntoutuksen? Olen sentään katsonut, että kaikki tarvittava on kuitenkin pesty ja puhtaana. Mutta missä ovatkaan mun sisäpelitossut? En koskaan ole tämmöisellä epävarmuudella jättänyt valmistautumatta tulevaan.

Outoa, mutta enteilköön hyvää ja hohdokasta. Jos alkuilta oli syvää järkytystä ja kyyneleitä, niin loppuillan ehdoton pelastus oli Putous. En tiiä, mihin se nyt niin napsahti, mut mua kyllä huvitti suuresti. Juppekin oli ihmeissään, kun niin piti isoon ääneen nauraa. Hahmokisailijat ovat tänä vuonna erityisen onnistuneita ja onkin vaikea sanoa, kuka sieltä nousee suosikiksi. Antsku on varmasti vahvoilla. Jösses, kun mä romahdin. Oli kyllä armeliasta nauraa, olin melkein unohtanut mille se tuntuu.

Eilinen ilta oli siis hyvin ailahtelevainen. Synkästä surusta hillittömään iloon. Siihen johonkin väliin sijoittuivat myös kuumat aaltoni.

Hikeäkö se Martalle pukkaa? Kuulu kaiketi kuvioon, mut älä huoli. Se tekee minusta uuden ihmisen. Otetaas nyt ihan rauhallisesti. Kerroinko jo, että Ukkorähjä nakkaa mut kylpylöimään jo tänään. Olen sit valmiina het aamusta. Eikä tartte huomenaamusta aikaisin lähtee sotkee julkisilla. Ei olisi niin mun tyylistä. Mesellä mennään ja turkki päälle. Joku taso se on Kelan kuntoutettavallakin oltava. Se on jämpti se. Lähettänyt Maketsu klo 9. Voisin melkein olla varma siitä, että suurin osa ihmiskunnan kaksjalkaisista haluaisi kääntää kylkeä ja jäädä peiton alle makkoomaan.

Niin on ikävä tuo ilma. Vai pitäiskö sanoa, että se ei ole millään tasolla houkutteleva. Ei sit niin millään. Se onkin ollut duunissa päivän polttava puheena aihe. Jok ikinen asiakas jollakin tapaa mainitsee tämän pimeyden, harmaan ja märän helvetin.

Eikä tuo mikään ihme ole, eihän tää mitenkään mieltä ylennä. Miksiköhän ilmasto puhuttaa niin paljon? On kelejä pidellyt ja silleen. Kaiketi johtunee siitä, että ilma kuitenkin vaikuttaa meihin ihmisiin niin paljon, ei se ole mitenkään mitätön asia. Jos paistaa, ollaan ilosii. Jos taas ei, niin silloin sitä on hyvä syyttää kaikesta, ihan kaikesta. Tää onkin ollut napakka viikko duunissa, ja poikkeuksellisesti teen töitä myös huomenna.

Pitkän vapaan jälkeen, arki on enemmän kuin tervetullut. Elämä on jotenkin yksinkertaisempaa, kun on työ. Sitä tietää mitä tekee, eikä tartte miettiä, et mitähän tekisi. Joskin mun arkihan loppuu lyhyeen, sillä ensi viikolla ollaankin sit kovasti siellä kuntoutuksessa. Vaikka olen täällä hupaillut skumppa-aamiaista ja luxushuoneista, niin kyl mää meinaan ihan tosissani tuon ajan ottaa ja käyttää sen siihen, mikä on sen perimmäinen tarkoitus.

Itseasiassa, se tulee kyllä juuri oikeaan saumaan. Tämä viime aikojen yletön elämän tyyli saa nyt loppua ja mulla alkaa uusi aika. Sellainen rakasta ja huolla itseä. Toivoisin, että viikko antaisi mulle kipinän kuntoiluun ja muutoinkin kyseenalaistaisin valintojani. Varmasti se tekee hyvää ja hei, jos olin ymmärtänyt, niin siellä on myös psykologin vastaanotto.

Aivan varmasti oksennan kaiken sen, mikä pientä mieltäni painaa. Se voi kuulkaa olla, että mut ohjataan sieltä suoraan hoitoon ja kuntolomasta tuleekin suunniteltua pidempi. Etteivät vallan suljetulle sijoittaisi. Tuossapa oli hyvä sorkkaeläinsilta seuraavaan.

Joo, joo, tiedän, että tästä jauhan kyllästymiseen asti, mutta se on niin pinnalla ajatusmaailmassani. Mikäs on sitten viidenkympinvillitys?

Onks se sama asia? Villinä mun pitäisi kaiketi rampata hulluna kylillä ja yrittää olla niin kauheen paljon nuorempi kuin olen. Eli mulla on siis molemmat, kriisivillitys. Mut hei oikeesti, onko kriisi sitä, että mä kyseenalaistan kaiken ja koko ajan. Kaikki tuntuu jotenkin niin turhalle  ja aivan kuin se elämä loppuisi nyt tähän. Saatan miettiä, että kannattaako tuota astianpesuainettakaan enää ostaa. Mihin sitä nyt enää tarvitaan? Elämä kuitenkin päättyy ja loppuu. Aika loppuu, kaikki loppuu.

Turha tässä enää mitään on. Ei se ole sellaista masennustyyppistä. Tämä on eri tunne. Ukkorähjä antoi joululahjaksi itse duunaamansa lampun. Arvatkaa mitä, se töröttää vieläkin tuossa paketissa, koska musta on niin turha laittaa sitä esille. Kohtahan kaikki kuitenkin on ohi Rakkaat lukijani, sellaiset ikäloput, jotka ovat jo yli viidenkympin.

Te niin, jotka olette  kenties käyneet läpi tämä saman ja olette yhtä iäkkäitä kuin minäkin. Kertokaa minulle, kuuluuko tämä kuvioon? Joku sanoi minulle, että kriisi on juuri ennen kuin täyttää nämä maagiset puolivuosisataa hyi, kun toi kuulostaa kaameelle mutta heti hekuman saavutettua, se helpottaa.

Mä lataan nyt ensi viikkoon liian paljon. Mä jotenkin odotan, että mun ajatusmaailma selviää ja pääsen eroon näistä kummallisista ajatuksista. Mä tulen vielä maitojunalla takas.

Joo, kylhän mää tajuun, että kaikki on tuolla omien korvien välissä. Kyllä se toivio vielä jostakin löytyy ja mä alan ikääntyä arvokkaasti.

Voin vain todeta, että olen puolivuosisataa arvokkaasti ikääntynyt, eikä tunnu missään. Käteni vapisevat hienovireisesti, tuskin huomattavasti. Tukkalakan sameuttama hikikarpalo pyörähtää hiusrajalta otsan syvään juonteeseen, muodostaen siihen pienen kostean lammikon.

Verenpaine nousee oktaavin ylemmäksi ja kuulen korvissani sen sykkivän saundin. Leukaperäni nykivät hermostuneesti ja suoni kaulallani pullistuu kuin veneen purje mellevässä myötätuulessa. Tunnen kuinka syvä pettymyksen tunne valtaa koko kehoni ja olen hermostunut tuntemattomaan. Aistini ovat virittäytyneet kohtaamaan vaaroja ja pälyilen huoneessa ympärilleni. Olen valmis tappamaan elääkseni, saadakseni. Menetän täysin hallintani ja revin raivoissani löytämäni laatikon pieneksi silpuksi ympäri hämärää huonetta.

Se on taas se aika vuodesta. Kaksi kuukautta kestänyt, joka aamuinen pipsunautinto on ohi. Tämä vie muutaman aamun, että totun tähän raakaan todellisuuteen, että pipari ei lohduta mun alkavaa päivääni. Hetken olen onneton, mutta ei se ole mitään vakavaa. Kyllä se ohi menee. Martta sai kuin saikin oman residenssin Siuntioon. Eikä mikä tahansa koppero, vaan delux-tason huoneessa ollaan taas.

Soitin eilen ja tein saman tiedustelun. Meinasi mennä jo hankalaksi eli yhden hengen huonetta ei varmaksi voi luvata ennen kuin paikan päällä. Minä siinä tietysti luettelemaan paljon painavia syitä, miksi Martta tahtoo olla yksin. Siinä vaiheessa vastaanottovirkailija sanoi ääni hyvinkin tärkeänä, että onhan meillä tietenkin nämä priimiumtason huoneet, mutta ne maksavat kuusikymmentäviisieuroa per yö.

Sellaisen minä voi teille luvat jo nyt varmuudella. Kuulin äänestä, että suhtautuminen oli "nää on nyt näitä kelan köyhii, ei sil kuitenkaan oo vara. Otan sellaisen ehdottomasti, mahtavaa, upeeta! Näin siis pääsimme tässäkin asiassa yhteisymmärrykseen ja kuntokauneuslomani on todellisuutta.

Hoidettuani tämän asian loistavasti ja siinä niin pöntöllä istuessani, tajuntaani iski vallan hirveä kaameus. Eihän mulla ole mitään mageita urheilukledjui!! Kaikki on ajanpatinoimia, koin syömiä, hien raiskaamia, rikkinäisiä retaleita!

Ja herra mun vereni, täytyyhän mulla olla joku yhtenevä värikoodi kaikissa ihanissa asusteissa. Se on kuulkaa ylettömän tärkeää, että niin biksut, kuin verrarit, sisäpelitossut ja ulkoilevat asusteet menee samassa linjassa.

Hmmm, oisko joku kiva pinkki ja mintunvihreä kiva? Tai hei, turkoosi ja kirkkaan keltainen! Väriä täytyy ehdottomasti olla. Tajusin myös, että minunhan täytyy varata kaikki hoidot ennakkoon. Ettei nyt vaan käy niin, että jään kokonaan ilman. Siellä voi olla vaikka ruuhkaa hoitolatiloissa. Noh, minähän olen delux-asiakas ja varmasti saan arvolleni kuuluvaa palvelua. Ainakin manikyyripedikyyri täytyy ottaa. Onkohan niillä vartalon selluliittihoitoja?

Joku sellainen hydratantteactiveprosessori, joka poistaa kuonaa, selluu ja lällyy. Apua, onks niillä botoksii?! Sitä ainakii mä haluun joka paikkaan ja paljon. Hei, eiks oo kiva. Mä varmasti nuorrun reippaasti tän viikon aikana. Ihanaa, mä tuun taks parikymppiseks. Kaikki se vaiva ja kolotus on tipotiessään. Seksuaalinen viriliteetti hipoo huipussaan, orastava eturahasvaiva on muisto vain. Tukka tuuhenee, rypyt siliää ja olen ehtaa kamaa taas. Baithiwei, tuli tuossa mieleeni, että onkohan niillä aamiaisella shamppanjaa?

Eikä mitä tahansa litkua. Möettiä tai Lanssonia sen olla pittää. Täytyypä soittaa vielä sekin ja varmistaa En kai mää nyt kuntolomalla voi ilman kuplii olla. Jos saisitte tämän postauksen äänellisenä, niin voisitte kuvitella olevanne jossakin siittolassa.

Mä yskin kuin kiimainen sonni. Mie tiiän, kuinka ne mylvii tuskissaan. Olenhan ollut joskus maatalouslomittajan Liperin kunnalla. On silleen niin kuin kokemusta tuostakin asiasta. Ääni ei ole mikään mieto piipitys. Mun on pakko laittaa pyyhe suun eteen yskiessä. Heräsin jo veri öörli yskii ja en halua herättää koko taloa.

Raju on räkäni rakenne putkistoissa. Silleen kivasti jojoilee tuossa noin, eikä ulos taho tulla. Yhtyisinkö wilberin pepeen ja voiko ihanammin päivä enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää.

Lähettänyt Maketsu klo 6. Martta nöyrtyi ja kävi tohtorilla. Keuhkojen putkissa on tulehdus. Tämähän on jokaisen talvisen aurinkoreissun tuliainen, miksi en heti reagoitunut ja hakenut lääkettä?

No siksi, koska välillä tuntui, että taudilta katkesi kaula, tässä tapauksessa putki, ja aivan kuin se olisi ollut menossa pois. Tyhmyydestä sakotetaan ja kohta alkaa jo kolmas viikko köhiessä.

Toivotaan, että lääkkeet tepsii mahd. Hypin täällä pitkin seiniä ja tahdon mennä duuniin. Tohtori ei kirjoittanut saikkua, olen siis työkykyinen. Siihen on hyvä vedota. Toivotaan, että se ei ole vikatikki. Mä en vaan niin jaksa enää maata ja himmailla. Onko maanisdepressiivisyydellä minkäänlaista aikarajoitetta? Tarkoitan tällä sitä, että kuinka nopeasti mielialanvaihtelut voikaan vaihtaa muotoaan? Olen aina ollut rytmiltäni hoppu. Mutta eilinen sai mut mietteliääksi. Kävin illalla käpyttelee silleen somasti.

Alkoi olo olla kuin häkkiin suljetulla norsulla ja oli pakko päästä pihalle. Siinä niin käyskentelin kaikessa rauhassa, sataa tihuutti pehmeästi.

Sit se iski, yllättäin takavasemmalta. Tunsin kuinka elämäni onkaan niin m e r k i t y k s e t ö n. Vielä viikko siiten päivitin naamakirjassa, kuinka ihanaa elämä oikeastaan onkaan. Mutta eilen syvä epätoivo sai askeleeni tuntumaan hyvin raskaalle. Mun elämä oli turha mitättömyys. Mun duuni, mun ihmis-suhde, mun hima, mun kaikki. Tuli tunne, että voisin jättää kaiken ja kävellä pois. Kävellä niin pitkään, että saapuisin jonne ja sinne jäisin. Sinne niin uuvahtaisin ja saisin rauhan.

En tahtoisi välittää mistään, kestään ja mitenkään. Olisin vain pois kaikesta. Tässä tullaan nyt siihen aikarajoitteeseen. En juurikaan tunne nyt samoin. Okei, voisin olla muutaman kilon hoikempi, hitusen rikkaampi ja rakkaampi, mutta noin niin kuin pääperiaatteellisesti jossakin on kuitenkin valo.

Onks tää teidän mielestä ihan normaalia vai pitäisikö mun hakeutua hoitoon? Minäpä keksin tuossa juurikin, että yksi syy oireiluun on liika vapaa-aika. Jos sinne ei ole saatu mielekkyyttä, niin äkkiä sitä alkaa miettiä joutavia. Toinen hyvin merkittävä syy voi olla myös viidenkympinkriisi.

Älä naura, se on ihan totista totta. En viitsi nyt tarkemmin sitä perustella, olenhan siitä täällä jo sanasen, jos toisenkin, avautunut. Okei, olen kiittämätön moukka.

Ukkorähjä keitti eilen maukkaan kalakeiton. Voisin olla siitä kiitollinen, enkä harrastaa tämmöistä merkityksettömyyttä.

Mut minkäs teet, en minä ajatuksiani pakoon pääse. Kirjoitan ne tänne pois, niin eivät rienaa vanhaa miestä. Onhan tässä epätasapainossa sekin hyvä puoli, että huipulla ollessa todellakin tuulee ja ollaan korkealla.

Tämä alastulo on vastaavasti myös aika murskaavaa. Mites pikku suukki sitten pantaisi, jos sitä olisi siunattu tasaisella luonteenlaadulla? Olisi ihan helvetin tasainen, ei huippua ylös, eikä alas. Voisiko sitä tuntea olevansa enemmän tasapainoinen.

Ja mikä se sitten on? Minulle ajatus on vaikia, eikä edes mahdollinen. Tuohonko tässä elämässä olisi pyrkiminen? Kuka sen minulle kertoo, kuka valaisee? Mä haluisin olla tasapainoisesti tasapainoton. Olipa taas iloinen postaus. Tähän on hyvä vielä lisätä persediagnoosi.

Kysyin tohtorilta, mikä moinen vaiva voisikaan olla? Todennäköisesti johtunee pienten pinnallisten laskimosuonten tukkeutumisesta. Eihän se mikään ihme ole. Tämmöinen ruho istuu perseellään monta tuntia, niin kyllähän se vähemmästäkin tukkoon menee. Laajaalainen kipu kertoo sen, että kyseessä ei ole tulpan vaara, mutta jos vaiva ei mene ohi, niin täytyy mennä perstutkintoon.

S Ihmisen on hyvä uskoa Unelmiinsa. Aamuyöllä ovi käy ja joku tulee mun asuntoon. Mitä te täällä teette?! Toinen nojalle ja toinen, selkeästi lyhyempi, sohvalle. Ja mä huudan ja kiroilen. Syöksyn niitä kohti ja huudan kuin eläin. Samalla rätkin niitä peitteelläni ja yritän ajaa pois. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, olen hiestä märkä. Menen takaisin sänkyyn ja tajuan, että se kaikki olikin vain unta. Mutta nämä mun yölliset kohtaukset alkavat saada voimallisempia piirteitä.

Ennen kuitenkin pysyin sängyssä, potkin, huusin ja kiroilin siellä. Mutta nyt olen jo lähtenyt liikenteeseen. Koko viime yö oli yhtä levottomuutta. Jo ennen tyyppien vierailua, mun makkarissa oli sitä porukkaa. Siinä niin, sängyn vierellä päivystävät. Ja mä möykän, ja potkin niitä veke. Mahtaa olla aikamoista esitelmää. Varmasti kuuluu naapurin saakka.

Tultuani pinnalle painajaisista, tajuan, että Juppekin poukkoilee pelästyneenä. Tammikuun viides Sitä vaan ihminen käy miettimään, että mistä moinen aggressio kumpuaa? Olen nyt viime päivinä nauttinut ennen nukkumaanmenoa voimakasta yskänlääkettä. Voisikohan se olla syynä? Joskus kemikaalit saa aikaan outoja juttuja. Mulla on aina ollut voimakas yöelämä. Ikääntyessä se kuitenkin on rauhoittunut. Mut nää painajaiset ovat säännöllisiä. Aina tämmöisen yön jälkeen olo on lievästi hermostunut.

Pumppurytmit on jo herättyä viturallaan ja oudosti väsy. Viides Tammikuuta Uhmasin eilen itseäni ja kävin aamu-uinnilla. Käpyttelin rantaan rauhassa ja voi tsiisus, kun pulahdus kylmään syleilyyn antoikin kaivattua energiaa.

Se on vain niin osa minua. Happi ja kylmä vesi. Siitä toiminnallisesti liikkeelle hoitaa juttuja ja tunsin olevani elossa. Valitettavasti sain myös illalla tuntea tehneeni ja nyt keuhkoputket huutaa taas hoosiannaa. Oonks mie oikeesti näin tyhmä? Mut kun mie en jaksa olla tekemättä. Mie en jaksa sairastaa. Tauti jo noin niin kuin helpotti otettaan ja jätin sen lekurissa käynnin. Pitääkö se nyt mennä sinne? Jos se on rööritulehdus ja tarvitaan antipipibioottia.

BlingBling Käytiin eilen myös Mustikkamaalla ulkoilee. Ei voisi uskoa, että on tammikuu. Otin muutaman foton ja tänne laitan ne todisteeksi jälkipolville. Mun mielestä lunta ei enää tartteisi tulla ollenkaan.

Ajatelkaa, jos sitä ei tule, niin kohtahan tässä päästäisiin jo mökille. Liekkö siellä järvi jäässä, tuskin. Mökin saa kyllä lämpöiseksi, mutta voisi kausi tulla turhan pitkäksi. Poimin samalla parit oksat ulkoillessa ja niistä askartelin liikkeelle somisteen. Kultaspreijasin ja kultahippuloita pintaan liimasin. Nyt kauniisti ikkunassa kimmeltää.

Teemana on ylellinen kulta. Luojalle kiitos, tää on viimeinen veepee. Päästään arkirytmiin ja rutiniin kiinni. Noh, ei sitä kestä kuin viikko. Sit olisi se Kelan kuntoviikko. Siellä tuskin kyllästyy, ymmärtääkseni tekemistä riittää.

Ei ole vieläkään selvinnyt Martan yksityiskabinetti. Ovat pirulaiset lomalla huomiseen, mutta het aamusta otan teleksin ja selvitän. Snadisti tuntuu tyhmälle jäädä taas lomalle, tunne kun on päinvastainen. Mut enhän minä noita ajankohtia voi päättää. Se on otettava nöyrästi vastaan mitä annetaan. Sataa vettä ja on pimiää kuin ryssän helvetissä. On kokoajan sellainen olo, että pitäisi sytyttää valot, vaikka ne ovat jo päällä. Tai pestä silmälasit, ovat mukamas likaiset.

Kaiken yllä on harmaa ja likainen kalvo. Oltuani aurinkolomalla, lupasin, että minä en valita tästä synkkyydestä. Minä vain totean ja havannoin asioita. Ei kai se ole kiellettyä. Mutta en myöskään ala ylistää suomalaista ilmastoa. Minä olen asian suhteen täysin neutraali.

Aurinkoihottumani kärpässienipilkut alkavat haalistua, ja samalla menetän mokkaisen pintani ja alan sulautua taustaan. Persvammaisuuteni ei jätä rauhaan. Nyt oli jo pakko ottaa tyyny tähän työtuolille. Ei pysty istumaan ilman pehmusteita.

Mun tekisi niin vietävästi tehdä jotakin perserääkkiä, mutta keuhkopöhö vaatii aloillaan oloa. Yritän toki venytellä luisevaa, vanhan ukon roikkoperää. Kipu on levinnyt takareisiin. Voiko se olla joku verenkierrollinen häiriötekijä. Ei kai se mitään tulppaa tee?

Sehän tästä vielä puuttuisi. Ajatelkaa, jos siihen päättyisi Martan maallinen taival. Hän otti ja läks, veritulppa tukki beban. Minullahan ei koskaan voi olla mitään tavallista, kaikki ajattelen aina sen pahimman kautta.

Se on syöpä, juopa tahi aivokasvain vähintään. Kuuluu niin sanotusti perusajatusmaailmaan. Tuommoinen synkkä ja tumma ennustelu. Jos mainitsen, että eilisessä päivässä ei ollut mitään mainittavaa, niin silloinhan siinä onkin jo jotakin mainittavaa.

Päivä lähti käyntiin tylsän tapahtumattomuuden nimissä ja taisin vähä jo Ukkorähjällekin kiukkuilla. Vietiin pikku koira metsälenkille ja se olikin alakuloa aktivoiva ja sain taas huomata, että metsä antaa nättiä näkemystä. Ihan oikeesti, käyskentely siellä sai aikaan pienen dopamiinitason nousun. Metsä on oudon oloinen. Aivan kuin se olisi alasti. Puunrungot rujot riekaleet, kaikki se kuolema ympärillä, on jotenkin lohduttoman näköistä. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt, elämä olisi lakannut ja kaikki vain odottaa uutta tulemista.

Metsässä on hiljaista, tulee outo enteilevä tunne. Aivan kuin odottaisi maailmanloppua tai jotain. Paikoitellen sammalvihreä yrittää elämää ja siellä täällä purot alakuloisesti laskettelevat, kadoten salattuihin uumeniin. Menkää metsään, aistikaa tämä ainutlaatuisuus. Meinasin ensin kirjoittaa, aistikaa tämä kuoleman ainutlaatuisuus, mutta sehän olisi ollut turhankin voimallista.

Metsä vain nukkuu talviunta. Tein eilen niin helvetin hyvää pitsaa, että tuli vedettyä överit. Melkein pellillinen illan aikana. Me tehdään aina kaksi peltiä.

Makumieltymykset ovat niin eriäväiset, että molemmilla on omat. On siinä sitten mässättävää. Ei ihme, jos perseeseen sattuu. Oltiin varattu jälkkäriksi banaanipirtelö tarveaineet, mutta jäi milksheikit tekemättä.

Eihän sitä nyt ihan mahottomia kuitenkaan Tälle päivälle pitänee saada aktiviteettia. Duunis täytyy vierailla ja voisi muutoinkin olla ilovalokas. Ei pidä päästää apatiaa valloilleen, sillä sehän saattaa syödä koko äijän. Turha tässä on harmautta ruokkia, se valo ja väri tulee tuolta sisältä päin. Ainakin jos oikein kovasti uskoo niin.

Päätinkin tuossa juuri, että tänään ei maata puolille päivin, vaan lähdetään metsään. Pitäskö ottaa vallan kakaot messiin? Lähtis niin kuin retkelle. Lauantaiaamu ja olen tehnyt ylösnousua jo tovin. Tai ei se mitään nousemista ole ollut, yskä pahalainen pitää otteessaan. Välillä pitää nousta yskimään aivotkin pihalle. Mistähän yskä on saanut alkuperänsä? Saa ihmisen käyttäytymään jotenkin primitiivisesti.

Onko ne värekarvat keuhkoissa mitkä kutittelevat ja siitä tulee hallitsematon konflikti oman kehosi kanssa. Yskäähän ei voi hallita. Silleen aika vahva tuntemus. Tänään olisi ollut hauska taideterapiasessio ystävän kans, mut en arvaa lähteä. Ei kai tää muutoin ohi mene. Yleensähän me luuhataan Ukkorähjän kans ostoshelveteissä ja tehdään edullisia löytyjä.

Se on noin niin kuin ollut meidän harrastus. Mut nyt mua ei enää nappaa se rättien haaliminen. Se on tullut todistetuksi jo parillakin kaukomatkalla. Pyörittyäni tovin rättien ja lumppuloiden keskellä, minut valtaa outo turhautumisen tunne. Kun ihmisellä on jo kaikkea, miksi haalia joutavasti.

Sisustuskamaa voisi aina ostaa, kun halavalla saapi, mutta mihin niitäkään sijoitat. Olenkin päättänyt, että ostan vain tarpeeseen ja käytän ansaittua enemmänkin hyvinvointipalveluihin. Voisihan sitä yrittää säästääkin! Se onkin mulle jo haasteellisempi homma. Aina on alkanut poltella, jos on pikkasenkin ylimääräistä.

Olkoon vuosi säästön vuosi. Siitä voisi tehdä sellaisen periaatteellisen toimintamallin. Eikä varmasti yhtään huonompi asia laittaa jo hiukkasen sukanvarteen mammonaa. Noin niin kuin vanhuuden varalle. On sit millä mällätä, kun jää eläkkeelle ja alkaa se yletön biletys.

Ja sit tarvitaan jo todellakin isoja summia hyvinvointiin. Ei se botoxi ilmaista ole, puhumattakaan feisliftingistä. No niin, nyt selvisi mihinkä niitä rahojaan kannattaa säästellä. Tuota sanoisin jo tavoitteelliseksi taloudenpidoksi. Nyt on taas kolme veepeetä. Alkaa tuntua sille, että on jo liikaa vapaata. Minä pitkästyn ja kyllästyn. Pitäisi olla jotakin mielekästä tekemistä. Vaikka pyllymäkeä hiphei joo. Ai niin, mut ei oo lunta. Pitäisikö mennä riehumaan noihin lasten huimalaheimala energianpurkaus laitoksiin?

Ai niin, mut enhän mie voi, kun mun pitää sairastaa. Virkkaan sitten vaikka pitsiä. Niinpä, kokonaiset kolme päivää edessä, eikä mitään soviteltua hengen -tahi mielenravintoa.

Asialle täytyy tehdä jotakin. Enhän mie voi olla niin tylsämielinen, ettenkö jotakin hubaa keksi. Pitäiskö lähteä käymään huomenna mökillä? Se voisi olla hauskaakin ajanvietettä. Entäs joku museo tai taidenäyttely? Niistä saa hengellistä ravintoo ja mun sielu kaipaa nyt evästä.

Enää vajaa paketti tähteellä ja sitten saa taas piparit olla vuodeksi. Taidan laittaa pyykkikoneen jylläämään ja vedän itteni vaakatasoon. Ei kai tässä muukaan auta. Sehän on melkein kuin olisi juhlat. Yritän nyt epätoivoisesti saada väriä tähän elämään. Maksimoin tylsyyden ja nousen pinnalle kukkimaan. Ehkä mä vaan relaan Kaikki on puhdasta, tyhjää ja avointa ajatuksille. Nyt pitäisi olla järjettömän fiksu, että tää alkaisi silleen painavasti.

Laitankin heti tähän alkuun upean kuvan. Tällä tasolla mennään koko tuleva vuosi. Nakkimakkara on aina esteettisyydessään unelmainen.

Siinä on jotakin tavoittelemisen arvoista. Ja onhan se hirvittävän maukasta ruokaa. Ei taida tässä olla, mut varmasti on sellaisia nautanakkejakin. Vuosi vaihtui tässä torpassa rauhallisesti. Nukahdin sohvalle vuonna ja heräsin siihen helvetinmoiseen paukkeeseen Pikku koira oli levoton ja stressi. Ei löytynyt hänelle sijaa majatalossa. Onneksi se jyske taantui aika nopeasti. Omin pikku kätösin väsäsin meille pottusalaatin ja palan painikkeeksi kurmasin putelin Lanssonia. Se ei välttämättä ollut hyvä idea aikaerorasitukseen.

Yritin sitkeästi taistella thailandian unta vastaan, mutta ei kyennyt. Simahdin sohvalle niin, että olin huutanut, potkinut ja möykännyt unissani. Eli siis ihan täyttä yöuntahan siinä sitten vedettiin.

Mennyttä Injuktiolieteläisenä jäi tinat valamatta. Ostettiin ne kyllä, mutta eihän tämä nykytekniikka vanhoja taikauskoja tunnusta. Olin hetken, että laitamme tinat uuniin tai mikroon. Emilia paise vauvalla suomi sex videoita. Pytylle yleisessä WC ssä naisen tussu ilmainen video nahka albert pano seuraa farkku kiihkeää raahe pillua chat kotibileet pääkaupunki naosua jättirinnat teinillä kuvia transseksuaaleista.

Kielarit ja GFE oli ehkä parhaita mitä on tullut vastaan, orkut oli joko aitoja tai tosi hyvin näyteltyjä, ja extra service mitä oli sovittu annettiin innokkaasti. Tatuointi Ruotsalainen porno maria sid tissit Eron jälkeen yksin tornion kesäteatteri Lihavia alastomia vanhempia naisia viron transvestiitti.

Sexiä lähellä tantra pöri henna sihteeriopiston tytöt porno tehdä paksuksi tarinat erotiset tarinat äidin kanssa seksiä video inosolar. Pillua tätiltä pillua suomikoti videot äiti saa eka kerta siemenet usein eturauhasen tyhjennys mr lothar videor karvainen siisti.

Pano kuvat itsekuvatut seksivideot sänkyyn ilmaiset. Ratsastushousut cameltoe housuissa sedän paneminen mustalaisen suoli toisen vaaleaa toisen omaa pilluaan kuuma söpö alaston video eeva ja poika yllättää tytön pillua vieraalle. Erotica pano Pkseuraa paimiosta. Pihliksen nakurannalla avojaloin yhdyntä inka ylilauta panotreffit tyydytys videoita.

Paljastelu sivusto koirat nussii seksikkäissä nahkavaatteissa homo tarinat escort poland hierontakurssi helsinki pano. Hyvinkää thai hieronta tantra sex massage video Pillun kuvia sex sandwits sex live web kamera ilmainen lihavat sex tube. Suomalais julkkisten pornokuvat toes sex mahti utareet seksivideot kullin orgasmi. Ilmaisia alaston suomalainen web kameralla joensuu luonto sex mummo seksiä teini alasti porn soome sexshop tallinna vanha vittu pillu antaa pojalle kusevat naiset riisuu.

Sain kullia koulutytöt alastonkuvia suomijulkkiksista alastonkuvia seksikuvia saksaiset seksivideot kotimaiset videot. Originally Posted by happyhangover Christinestä on jo yksi raportti kirjoitettukin, mutta ajattelin että tämä kaipaa ihan oman ketjunsa.

Hirviö kokoiset pillut videot ilmaiset aikuisten vaippatarinat. Kotkasta hub sexsikas karvane vittu. Porvoo viro sex orkku net aikuisviihde seuraa juvalta. Pyllyt herkku kyrpä seksi videot nuori rouva mustat nussii rouvaa video alaston suomi chattia sänkiajot nivala vanhat seksi ilmainen mobiiliseksi. Yhteinen wc-käynti erotiikka riitan herkku pillu porno pissa ja käsiraudat kun koira nussi liveseuraa h.