Eroottisia homoseksuaaliseen valokuvia swinger helsinki

Naisbonobojen väliset keskinäiset siteet vaikuttavat vahvemmilta, kuin esim. Tämän lisäksi naisten kerrotaan yleensä olevan seksuaalisesti vastaanottavaisia miehiä kohtaan jopa silloinkin kun hedelmöittyminen ei ole mahdollista. Hohmann tahtoi selvittää miksi nämä "fyysiseltä vahvuudeltaan ylivertaiset" miespuoliset apinat eivät alista "heikompia" naisia ja miksi miehet eivät toimi yhteistyössä vaikka olisivat toistensa geneettisiä lähisukulaisia, mutta naiset toimivat yhdessä riippumatta keskinäisistä sukulaisuussuhteista.

Tämä ei hänen mukaansa ainoastaan poikennut simpanssien käytöksestä, vaan oli ristiriidassa sosiaaliekologian teorian kanssa. Niinpä hän lensi Zaireen ja perusti pienen leirin Lomakon metsään muutaman mailin päähän alkuperäisestä Stony Brookin tutkimusalueesta, tajuamatta että Susmanin leirillä tehtiin edelleen tuolloin tutkimusta.

Susmanin mukaan Hohmann peri havainnoitavakseen bonoboja, jotka olivat jo tottuneet ihmiseen, eikä ymmärtänyt huomioida tätä tutkimuksessaan. Olipa tämä totta tai ei, niin epäluuloisuus vaikuttaa tyypilliseltä ilmiöltä tällä kentällä.

Kun tutkija pääsee tarkkailemaan huonosti tunnettua lajia, jonka jokainen ele muistuttaa kaikua ihmisen eleestä ja jonka silmät kohtaavat ihmisen katseen - niin silloin tekee mieli vain tuijottaa kunnes on nähnyt riittävästi kertoakseen tarinan.

Tällä tavoin Hohmann arvosteli Ruandan gorilloita pitkään tarkkailleen Dian Fosseyn ja Jane Goodallin työtä ainakin viimeksi mainitun uran alkuvaiheilla. Japanilaisten tutkijoiden määrätietoisuutta Hohmann arvosti: He olivat alunalkaen asennoituvat nauttimaan siitä mitä tahansa tuleman piti. Hohmannin mukaan tämä oli kuitenkin kuvaileva ja juonnettu kertomus ilman varsinaista kysymyksenasettelua, heidän tahtoessaan vain ymmärtää bonoboja. Tutkimusmenetelmänä japanilaiset houkuttelivat bonoboja ruualla, kuten Goodall houkutteli simpansseja, mikä on paljon enemmän kuin vain habituaation soveltamista.

Wambassa bonobot söivät sokeriruokoa pellolta joka istutettiin heitä varten. Primatologinen termi tälle on "evästäminen", ikäänkuin ravintolan avaaminen ja sen vaikutukset heijaistuivat mahdollisesti siten, että Wamban naiset synnyttivät useammin kuin Lomakon. Hohmannin ensinmäinen tutkimusmatka Lomakossa kesti 13 kuukautta, jonka puolivälissä saksalainen väitöskirjaa valmisteleva Barbara Fruth tuli hänen seurakseen ja he menivät lopulta naimisiin. Pariskunta lenteli edestakaisin Saksan ja Lomakon välillä ja pian bonobot tottuivat heihin niin paljon että saattoivat nukahtaa tarkkailijan silmien edessä.

Max Planck Instituutti ei ole yliopisto, vaan se tukee sen laatuista akateemista elämää, jonka professorit muualla saattaisivat havaita miellyttäväksi rahoituskohteeksi ja joista ei ole vielä suoritettu tutkintoja. Hohmannille oli myöskin tuskallista asettaa bonobo-tutkimukselle päämäärät. Richard Wranghamin mukaan Hohmann on henkilö, joka julkaisee hitaasti siksi että ei tahdo tulla kritisoiduksi ja julkaisee vasta asian ollessa täysin selvitetty.

Vuonna Fruth synnytti lapsen ja koko perhe päätti muuttaa Kongoon asumaan. He hankkivat talon Basankususta, mutta sisällissota puhkesi taisteluiksi ja hallituksen sotilaat antoivat heille vuorokauden aikaa poistua maasta, koska he mahdollisesti saattoivat auttaa kapinallisia.

Samoihin aikoihin myös japanilaiset tutkijat hylkäsivät Wamban tutkimusalueen. Ensinmäiset kuvat villeistä bonoboista otettiin Wambassa, kun National Geographicin vuonna alueelle lähettämä hollantilainen valokuvaaja Frans Lanting vakuuttui kuvausreissullaan siitä, että apinoiden ja ihmisten välinen raja ei ole kovin selvä ja hän käyttikin bonoboista mielummin käsitettä "olento" kuin "eläin" havainnollistaakseen kuinka lähellä nämä ovat ihmisiä ja ihmiset bonoboja.

Useimmat hänen valokuvistaan olivat sisällöltään varsin seksuaalisia ja National Geographicille tämä oli hankala tilanne, mikä johti siihen siihen että lehti julkaisi vain kesyjä valokuvia.

Tästä seurauksena Lanting otti yhteyttä de Waaliin, joka oli juuri saanut Emoryn yliopistolta kädellisten nisäkkäiden käyttäytymisen professuurin ja toimi tutkijana Yerkesin kansallisessa kädellisten nisäkkäiden tutkimuskeskuksessa. Yhteistyö virisi ja he tarjosivat kuvia saksalaiselle Geo-lehdelle, joka laittoi välittömästi kaksi kopuloivaa bonoboa kansikuvaan.

Pian tämän jälkeen Scientific American julkaisi aiheesta kuvitetun artikkelin ja vuonna nämä hollantilaismiehet julkaisivat kuvitetun kirjan: The Forgotten Ape," jossa näkyi bonoboja ruokailemassa Wamban sokeriruokopellolla, kokeilemassa jooga-asusteita ja harjoittamassa monenlaisia seksuaalisia aktiviteetteja. Kuvissa ei kuitenkaan näkynyt kahdella jalalla seisovia bonoboja. Tekstissä de Waal haastatteli kenttätutkijoita ja hänen retoriikkansa vastainasetteli bonobot ja simpanssit mm.

Vielä aivan hiljattain de Waal on todennut, että "bonobyhteisöt ovat naisten hallitsemia, eivätkä ne eivät harjoita sodankäyntiä tai metsästä, mutta seksijuttujen lajista on niin ongelmallista puhua julkisuudessa.

Vaikkakin hän tunnusti jonkinasteisen aggressiivisuuden olemassaolon bonobojenkin keskuudessa, antoi kirja ymmärtää että: Wrangham ja Peterson totesivat teoksessa "Demonic Males," että lukuisat aiemmin rauhonamaisina pidetyt teollistumattomat yhteisöt ovat sittemmin tuottaneet pettymyksen. Esimerkkeinä tästä nostettiin esiin Margaret Meadin raportti Eteläisen Tyynenmeren idyllistä vuodelta teoksessa "Coming of Age in Samoa", jonka Derek Freeman laajalti kuoppasi vuonna Myös John Nancen vuonna julkaistun romaanin myötä julkisuuteen nousseiden "The Gentle Tasaday" -nimellä tunnettujen filippiiniläisten metsän asukkaiden maine eristäytyneenä kivikautisena heimona oli kumottu ja heitä pidettiin vain kummallisena pienenä yhteisönä, jota käytettiin poliittisena työkaluna.

Lisäksi Elizabeth Marshall Thomas oli viitannut etelä-Afrikassa tutkimiinsa keräilijä-metsästäjiin "harmittomina ihmisinä", mutta kävikin ilmi että heidän keskuudessaan murhat olivat yleisempiä kuin amerikkalaisessa suurkaupungissa. Vaikkakaan tällaisia näkökulmia ei ole edelleenkään hyväksytty kaiken kattavaksi universsaliksi totuudeksi, ne tekivät kuitenkin mahdolliseksi nähdä ihmisyydessä väkivaltaisuuden ketju muinaisiin apinaesivanhempiimme saakka. Mikäli de Waalin havainnot osoittautuisivat todeksi, olisi kuitenkin vielä toisenlainenkin mahdollisuus.

Vuonna de Waal kirjoitti teoksessa "Our Inner Ape: Julkisuus oli odottanut bonobojen esittelyä laajemmalle yleisölle, mutta kumpikaan Hohmann tai Kano eivät olleet tarttuneet tilaisuuteen. Myöskin vain rikkaimmilla ja määrätietoisimmilla TV-yhtiöillä olisi ollut varaa lähettää kuvausryhmänsä bonobojen elinympäristöihin.

Leirillä pimeä alkoi laskeutua viideltä iltapäivällä ja kasvillisuus nousi ympärillä yhtenäisenä seinämänä, jonka puhkaisivat ainoastaan lähimpään kylään johtava polku ja kenttätutkimusalueelle johtava polku. Aukealla leiripaikalla seisoi tusinan verran ruokokattoisia rakennelmia ilman seiniä. Osa näistä oli suojattuja telttoja, suurempi oli keittiö jossa paloi avotuli ja eräs kattoi pitkän puisen pöydän.

Leirillä oli kaksi amerikkalaista vapaaehtoista, jotka olivat olleet siellä melkein vuoden ympäri, sekä vastikään leirille saapunut nuori vapaaehtoinen brittinainen, itävaltalainen Viennan yliopistosta valmistunut nainen, sekä sveitsiläinen väitöskirjaa valmisteleva Max Planck Instituuttiin kytköksissä oleva Martin Surbeck. Aurinkopaneelien varassa toimivan satelliittiyhteyden kautta he käyttivät kannettavalla tietokoneella sähköpostia.

Ihmiset söivät purkitettua sardiinia ja aamiaiseksi paikallista kassavaa. Radiolähetykset uutisoivat laukauksista ja rakettihyökkäyksistä Kinshasassa, kun edellisvuoden presidentinvaaleissa hävinnyt Jean-Pierre Bemba oli onnistunut välttämään sotilaidensa riisumisen aseista ja sadat ihmiset olivat kuolleet katutaisteluissa. Myös tutkijoiden käyttämä lentokenttä oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi.

Leirin paikallisiin jäseniin kuului kaksi kenttätutkijaa, kokki, apulaiskokki ja kalastaja, jotka olivat joko Bemban kannattajia tai vähintäänkin hallituksen vastaisia ja joskus he nostalgisoivat lauluillaan Mobutu Sese Sekon hallintoa. Eräänä iltana Hohmann kertoi: Hänellä on suuria tarinoia, joita meillä ei ole kerrottavaksi. Bonobot saattavat olla kamalan tylsistyttäviä. Tarkkaillessasi bonoboa tulee olemaan päiviä, jolloin näet vain nukkumista, syömistä ja ulostamista.

Ei seksia, ei ravinnon jakamista. Jos taas menet eläintarhaan tai jos annat niille jotain syötävää, niin tulee vimmattu kiihko. Tämä on niin erilaista. Kuten primatologi Craig Stanford Etelä Kalifornian yliopistolta ilmaisi viimeaikoina: He liikkuvat päivän aikana ympäriinsä pienemmissä ryhmissä, kuin turistibussit kiertelemässä kohteissaan ja kokoontuvat jälleen yöksi yhteen rakentaakseen uuden puunlatvapesän taivutetuista ja puoliksi murtuneista oksista.

Bonobot kuitenkin vaikuttavat pysyvän samassa ympäristössä koko elinikänsä. Kun Hohmann löysi bonoboja ensivierailullaan Lui Kotalissa, hän saattoi olla varma kohtaavansa samat yksilöt myös tulevina vuosina. Vaikkakin Bonoboja nähtiin tutkimusalueella, ne pysyivät tämän 20 eekkerin metsäalueen kauimmaisessa kolkassa, kahden tunnin kävelymatkan päässä.

Andrew Fowler kuvaili ensihavaintojaan: Paikalliset pelkäsivät temmeltäviä elfantteja enemmän kuin leopardeja, kaatuvia puita, vaeltajamuurahaisia ja vihreitä mamboja, joita saattoi ajoittain nähdä metsäpoluilla.

Niinpä tutkijat kulkivat kahden - kolmen hengen ryhmissä alueelle ja toivoivat seuraavansa bonoboja näiden pesälle yön tullessa. Seuraavan parin vuorokauden kuluessa kolme muuta tutkijaa saavuttaisi saman paikan ennen aamunkoittoa.

Kävely saattoi alkaa varttia vaille neljä aamulla, jolloin taivaalla näkyi tähtiä ja matka kulki pitkin maatuvan lehtikarikkeen ja hiekan muodostamia polkuja. Matkalla saattoi törmätä lepakoihin, sekä joutui ylittämään monenlaisissa maatumisvaiheissa olevia kaatuneita puun runkoja, joista nousi monenlaisia sieniä; ja eräänä kertana he törmäsivät salametsästäjien jättämään graffitiin.

Salametsästäjien savustamia bonobon raatoja saattoi noutaa Kinshasan torilta viidellä dollarilla. Heitä tavataan metsistä usein ja heidän ampumiaan laukauksia kuului myöskin usein.

Edellisenä vuonna Lui Kotalissa vieraillut ruotsalainen tutkija Jonas Eriksson oli polttanut matalaksi salametsästäjien metsäleirin, joten metsässä vastaan tullut graffitti sisälsi tähän liittyvän viestin: Hohmann myös spekuloi ajatuksella, että pesien sallima REM-vaiheista rikas uni saattaisi olla vaikuttanut suurikokoisten aivojen evoluutioon.

Bonobojen heräämisäänten kuuluessa tutkimusryhmä sammutti lamppunsa ja taivaalla oli aavistuksen verran valoa. Martin Surbeck leikkasi puutarhasaksilla oksanpätkän ja teki siitä Y-kirjaimen muotoisen noin neljä jalkaa pitkän kepin, jonka haaraiseen päähän hän sitoi mustan muovipussin luodakseen työkalun, jolla saattoi siepata bonobon virtsaa kun sitä tippui alas puiden latvoista.

Surbeckin väitöskirjan aiheena oli miesten käyttäytyminen ja hän aikoi mitata erilaisten bonobojen virtsan testosteronitasoja siinä toivossa, että valtarakenteet joita ei helposti havaitse tarkkailemalla, voisivat paljastaa itsensä sitä kautta. Mikäli oletettavasti korkea-arvoisella miehellä olisi suhteellisen alhainen testosteronitaso, tämä saattaisi viitata esimerkiksi siihen että hänen valtansa polveutuu äidin kautta.

Miesbonobon suhde äitiinsä nimittäin kestää tavallisesti läpi koko elämän. Korkealta oksistosta kuului lehtien havinaa, mikä muistutti alaspäin kääntyvää tuulen virtausta.

Lähestyäkseen ääntä, täytyi tutkijoiden poistua polulta ja leikata tiensä aluskasvillisuuden läpi oksasaksilla, mikä mahdollisti hiljaisemman etenemisen verrattuna viidakkoveitsellä huitomiseen. Puolivalossa kiikareilla tarkasteltuna metsä näyttäytyi mustan ja tummanvihreän sävyissä, mutta sadan jalan korkeudessa istuikin oksanhaarassa hiljainen bonobo, jonka musta turkki kiilsi.

Pureskellessaan puun pientä ja kovaa hedelmää putosivat kuoret bonobon suupielistä ja tippuessaan metsän pohjalla lepäävään lehtikarikkeeseen näistä aiheutui alkavaa sadetta muistuttava ääni. Samassa puussa karvaton bonobolapsi käveli muutaman jalan mitan päähän äidistään, mutta palasi kapusi pian vääntelehtien takaisin äitinsä syliin ja toistaen saman pian uudelleen.

Oksien läpi näkyi vilahduksia kiireettömistä bonoboista, jotka rapsuttaessaan polveaan tai alas vilkaistessaan olivat eleettömiä ja ojentautuivat näytille kuin taiteilijan mallit.

Hohmann repäisi bonobojen ravitsemukseen kuuluvan rapisevan lehden aluskasvillisuuden pensaasta ja alkoi silputa sitä hitaasti, kuin olisi syönyt sitä. Tällä tavoin tutkijat yrittävät esittää itsensä mieluummin rauhallisina ruokailijoina, kuin saalistavina väijyjinä.

Hän ja Surbeck tekivät välittömiä muistiinpanoja vedenkestäviin muistikirjoihinsa kuiskien samalla toisilleen.

He olivat nyt tietoisia yläpuolella olevista kahdestakymmenestä bonobosta, joista olivat nimenneet monia Olga, Paulo, Camillo yms. Tosiasia, jota ei useinkaan korosteta villieläimiä käsittelevissä filmeissä on, että apinoiden tunnistaminen tehdään yleensä yksityiskohtaisella sukupuolielinten tarkastelulla.

Lui Kotalin leirin ruokapöytäkeskusteluista suuri osa käsitteli kivespussien varjostukseen tai naisbonobon vaaleanpunaiseen turvotukseen liittyviä yksityiskohtia. Noin puoli seitsemän aikaan bonobot alkoivat laskeutua puista, laskeutuen oksa kerrallaan maan pinnalle. Sitten he kävelivät pois neljällä jalalla, vaikuttaen paljon vahvemmilta, hoikemmilta ja lihaksikkaammilta kuin eläintarhojen bonobot.

Lapsi makasi haukkamaisesti levittäytyneenä äitinsä selässä, asennossa josta tieteellinen kirjallisuus käyttää määritelmää "jockey style", eli ratsastustyyliä. Bonobojen kädet ovat nimittäin lyhyemmät kuin simpansseilla, jolloin selkä on kävelyn aikana vaakatasossa siinä missä simpanssit kallistuvat taaksepäin. Kun viimeinen bonoboista lähti kävelemään, tutkijaryhmä kadotti heidät näköpiiristään, koska aluskasvillisuus rajoitti näkyvyyden noin metriin, eikä seuraaminen ollut kovin nopeaa.

Hohmannin mukaan bonobot saattoivat joskus ilmaista sijaintinsa ilmavaivojen kautta. Päivän sarastettua metsä oli kuuma, kasvit tarttuivat vaatteisiin, puut murenivat tomuksi ja maaperä muuttui mudaksi. Edestä kuului korkea kiljahdus: Käsien ja jalkojen laukkaava ääni kuului maan tasolta, mitä seurasi vingahdus.

Hohmannin mukaan kyseessä oli harvinainen tapaus, sillä bonobo ajoi takaa pientä antilooppia. Bonobo hävisi kuitenkin takaa-ajon, joten Hohmann totesi: Bonobot aloittavat peräpäästä, syöden sisäelimet ensiksi ja tässä prosessissa pikku antilooppi saattoi säilyä hengissä pitkään pyydystämisen jälkeenkin. Rauhanomaiseksi oletetuksi eläimeksi bonobo saattaa olla yllättävän hillitön. Jeroen Stevens on nuori belgialainen biologi, joka on käyttänyt tuhansia tunteja vangittujen bonobojen tutkimiseen eurooppalaisissa eläintarhoissa.

Planckendaelin eläintarhassa, lähellä Antwerpeniä hän kertoi kerran nähneensä viiden naispuolisen bonobon hyökkäävän miespuolisen bonobon kimppuun Hollannin Apenheulissa. Ne jyrsivät sen varpaita. Stevens meni myöhemmin tunnistamaan Stuttgartin eläintarhaan erästä miespuolista bonoboa, jonka penis oli purtu naisen toimesta poikki.

Myös Columbuksen ja San Diegon eläintarhoissa oli havaittu kadonneita sormia. Eläintarhat eivät Stevensin mukaan tiedä mitä tämän suhteen pitäisi tehdä. Mutta heti kun koossa on ryhmä bonoboja, alkaa hetken kuluttua tällainen todella väkivaltainen aggressio.

Luulen, että jos eläintarhoissa olisi riittävän suuria bonoboryhmiä, kuten villinä eläessään, saattaisi nähdä näiden myös tappavan. Stevensin havainnot ovat päinvastaisia: Muutamaa vuotta aikaisemmin hän oli tarkkaillut nuorta naispuolista bonoboa, joka istui oksalla vauvansa kanssa.

Mies, joka oli ehkä vauvan isä, hyppäsi provokatiivisesti samalle oksalle. Nainen kiihtyi, minkä seurauksena mies tippui maahan. Toiset naiset hyppäsivät alas miehen kimppuun kiihkeän väkivaltaisessa tapahtumassa. Emme tienneet mitä tapahtui. Kaiken aikaa kuului kirkumista ja näimme vain läjän bonoboja. Puolen tunnin kuluttua ne kaikki palasivat takaisin puuhun ja heitä oli vaikea tunnistaa.

Heidän hiuksensa ja kasvonsa olivat muuttuneet. Ne olivat todella erilaisia. Mies oli kuitenkin hävinnyt. Vaikkakaan Hohmann ei ole koskaan julkaissut tätä episodia oleellisen todistusaineiston puutttuessa, hän kuitenkin uskoo että miespuolinen bonobo sai tapahtumassa kuolettavia vammoja. Eräässä toisessa tapauksessa Hohmann uskoo havainneensa lapsenmurhan, mikä on myöskin yleensä rajattu pois bonobon käyttäytymisrepertuaarista. Toinen nainen otti vastasyntyneen lapsen äidiltään ja kun Hohmann näki seuraavana päivänä äidin jälleen kantamassa vauvaa, oli vauva kuollut.

Hohmann veikkaa, että tuntematon nainen sieppasi vauvan, eikä ruokkinut sitä ja niinpä se kuoli. Nämä väkivaltaiset kertomukset eivät kuitenkaan tee bonobosta brutaalia olentoa, kuten eivät myöskään tee Lui Kotalissa tehdyt havainnot siitä, että bonobot metsästävät ja syövät muita kädellisiä nisäkkäitä. Tällaiset havainnot kuitenkin haastavat tutkimaan bonobojen ja simpanssien eroavaisuuksia tarkemmin. Vuonna American Journal of Primatology kysyi: Moderni populaari mielikuva bonobosta on laadultaan kuin esitieteellinen suuri apina ajalta ennenkuin eläviä bonoboja tunnettiin Euroopassa.

Jeroen Stevens kertoi Belgiassa tuijottaneensa eläintarhan suljetulla alueella, kuinka vankat bonobot maalasivat ulosteillaan seiniä, minkä seurauksena hän tuli siihen tulokseen, että koska oli kulunut monta päivää ilman seksiä, niin nämä bonobot olivat selvästikin kasvaneet ulos murrosiästä. Tämä viittaa de Waalin huomioon siitä, että San Diegon tutkimuksissa vanhin bonobo oli noin vuotias, mikä tarkoittaa käytännössä nuorta aikuista.

Craig Stanfordin tutkimuksessa vuodelta todetaan, että "naispuoliset bonobot eivät parittele useammin, eivätkä merkittävästi vähemmän syklisesti kuin simpanssit. De Waal ei kuitenkaan ole näistä väitteistä täysin vakuuttunut: Halaus voi olla hyvinkin seksuaalinen tai sitten vain pari bisnesmiestä tapaa toisensa lentokentällä.

Kyseessä on ele, jonka merkitys riippuu täysin kontekstista. Lui Kotalissa myös kysymys yhteisöjen hallinnasta oli vähemmän selvä, kuin saattaisi luulla. De Waal oli sitä mieltä että bonoboyhteisöt olivat yksiselitteisesti naisten hallitsemia.

Hohmannin skeptinen mieli ei ole kuitenkaan tehnyt tästä vielä minkäänlaista päätöstä. Tiedot villeistä bonoboista ovat vielä kovin vähäisiä. Myös evoluutioteorian ja länsimaisen ajattelun kahleet saavat Hohmannin ihmettelemään miksi evoluutio jättäisi miehille enemmän lihasmassaa, mikäli sillä ei ole käyttöä? Naispuoliset laikukkaat hyeenat hallitsevat miehiä, mutta heillä on myöskin enemmän lihaksia tällaista elämäntapaa varten, siinä missä heidän vulvansa muistuttavat kiveksiä ja klitoriksensa voi nousta penismäisesti pystyyn.

Miksi tällaista ei kuitenkaan ilmene bonobojen keskuudessa? Emmehän toki ole nähneet esim. Ehkäpä miehet käyttävät valtaa tavoilla joita emme kykene havaitsemaan. Ehkäpä bonobomiehet ovat, kuten de Waal ilmaisee "ritarillisia" Hohmann mainitsi myös viimeaikaisesta kokeesta, jonka hän oli tehnyt Frankfurtin eläintarhassa.

Bonoboyhdyskunta laitettiin nälkiintymisdieetille, jossa nämä saivat vähemmän kaloreita ja tutkimuksessa mitattiin virtsan hormonipitoisuuksia paaston eri vaiheissa. Kyseessä ei ollut käyttäytymiskoe, mutta oli kuitenkin vaikeaa olla huomioimatta erään nöyrän miehen käyttäytymistä. Kyseessä oli yksilö, joka oli menneisyydessä joutunut naisten pahoinpitelemäksi, minkä seurauksena hän eli kovaa elämää vailla sormia ja varpaita. Real escort finland seksi galleria Näytä Oranen Raija - Pitkät hiukset.

Tku wilma fistaus Lopetin viime torstaina antidioottikuurin mutta olemme harrastaneet seksiä sen jlk. Seksikäs ja teini ylilauta ylivieska thaihieronta aasiassa. Tätä mieltä on 75 prosenttia Me Naisten kyselyyn vastanneesta. Ympärileikatulla peniksellä reikä voidaan tehdä keskelle frenulumia.

Kypsä äiti voi vastustaa hänen sukkahousut fetissi. Mansen sex hierontaa miehille - Vimmerby Lokal Porno luvulta porno seksi siskon seksiä ranska suomi porno numeroita turku ilmainen Suomiseksi ilmainen pano seuraa viitasaari sex video vaarin panovideo. Video embedded · Alaston teini tyttö märkä ajeltu pillu Masturbates.

Autokorjaamo kauklahti · Kuntosali Tampere; Pari etsii kik. Nautintoa nahkafarkuissa homoseksi kertomuksia vibra hää joukko porno seksi isot rinnat pirjon karvainen tussu märkänä nainen imee kullia ja veli seksi teini.

Leave a Reply Cancel reply Your email address will not be published.

. Mikäli de Waalin havainnot osoittautuisivat todeksi, olisi kuitenkin vielä toisenlainenkin mahdollisuus. Kuten primatologi Craig Stanford Etelä Kalifornian yliopistolta ilmaisi viimeaikoina: Korkealta oksistosta kuului lehtien havinaa, mikä muistutti alaspäin kääntyvää tuulen virtausta. Maasto oli korkeaa ruohoa kasvavaa heinikkoa, jossa oli myös termiittien pesiä. Läntisessä tieteessä bonobot tunnistettiin simpansseista, orangeista ja gorilloista erilliseksi lajiksi vasta alle sata vuotta sitten. Yhdessä Dale Petersonin kanssa teoksen "Demonic Males" vuonna julkaisseen Harvardin primatologin, Richard Wranghamin mukaan "Gomben verilöyly antoi uskottavuutta ajatukselle siitä, että sotaisat taipumuksemme periytyvät kaukaisesta ihmisyyttä edeltävästä menneisyydestämme.

Eroottisia homoseksuaaliseen valokuvia swinger helsinki

Hänen käteensä osui nuoren simpanssin kallo, jonka merkinnät osoittivat sen olevan peräisin Belgian Kongosta. Kallon päälaen luut olivat kasvaneet yhteen, vaikka nuorilla simpansseilla kuten ihmisilläkin nämä luut eivät yleensä ole yhtenäisiä vaan saattavat liikkua suhteessa toisiinsa, kuin lammikon rikkinäinen jääpeite.

Coolidgella oli kädessään siis aikuisen yksilön pääkallo, joka ei kuulunut simpanssille. Kokoelmasta löytyi useita samankaltaisia kalloja ja museon johtaja kutsui paikalle saksalaisen anatomin, Ersnt Schwarzin, joka oli tietoinen siitä että Kongojoen eri puolilla eleli erilaisia apinoita.

Schwartz nimesi lajin välittömästi Pan satyrus paniscusiksi, tai "pygmisimpanssiksi", vaikka todellisuudessa vain bonobojen pää on selvästi simpanssin päätä pienempi ja kehon rakenne on muuten vain hiukan pienempi.

Coolidge määritti Pan paniscusin lopulta täysin erilliseksi lajiksi vuonna Eläviä bonoboja oli jo tuolloin nähty Kongon ulkopuolella, mutta niitä luultiin simpansseiksi. Tiettävästi luvun alussa Antwerpenin eläintarhassa oli ainakin yksi yksilö. Modernin primatologian perustaja, Robert Yerkes kuvailee teoksessaan "Almost Human" kahta nuorta apinaa nimeltä Chim ja Panzee, jotka käyttäytyivät hyvin eri tavoin. Myöhemmät tutkimukset Chimin jäännöksistä paljastivat, että tämä "iloinen ja hyväntahtoinen nero" olikin bonobo.

Äkäinen Panzee simpanssi tosin ilmeisesti sairasti tuberkuloosia, mikä saattoi vaikuttaa hänen äkäiseen käytökseensä. Bonobot tunnettiin nimellä "kääpiösimpanssi" vuoteen saakka, jolloin itävaltalainen zoologi Eduard Tratz ja Münchenin eläintarhan johtaja ehdottivat lajin nimeksi bonoboa, minkä he kuvittelivat olevan lajin kongolainen nimitys. Lui Kotalin alueella, jolla Gottfried Hohmann työskentelee lajia kutsutaan kuitenkin nimellä "edza".

Ensimmäinen bonobojen käyttäytymistä koskeva tutkimus perustui kolmen Münchenin eläintarhassa pidetyn yksilön tarkkailuun luvulla. Yksilöt kuolivat liittoutuneiden ilmahyökkäyksessä, josta eläintarhan simpanssit kuitenkin selviytyivät.

Tutkimuksessaan Heck ja Tratz totesivat mm. Tämän jälkeen kului 20 vuotta, ennenkuin kukaan yritti tutkia villejä bonoboja. Vuonna Arthur Horn, fyysisen antropologian tohtorikandidaatti Yalen yliopistolta matkusti yksinään Zaireen suorittamaan ensimmäistä kenttätutkimusta Tumbajärven rannalle mailia koilliseen Kinshasasta. Horn totesi, että "Tarkoituksena oli kerätä kaikenlaista tietoa siitä kuinka bonobot elävät ja mitä he tekevät - jotain Jane Goodallin tapaista.

National Geographic Societyn tuottamista elokuvista. Osakseen Goodallin työn tuloksena simpansseille annettiin ihmistä mallintavan lajin rooli ja simpansseista tuli lähin sukulaislajimme ja paras elävä vinkki niin menneisyydestämme kuin tulevaisuuden mahdollisuuksistammekin. Aiemmin tämä rooli oli annettu mm.

Tuohon aikaan Goodall oli vakuuttunut, että simpanssit olivat enimmäkseen "mukavampia" kuin ihmiset. Hornin yritys seurata Goodallin tutkimusmallia epäonnistui, sillä hän vietti kaksi vuotta Afrikassa ja havainnoi bonoboja tuona aikana yhteensä noin kuusi tuntia. Simpanssien populaatio jakaantui kahtia ja pikku hiljaa toinen ryhmä hävitti toisen veristen reviirihyökkäysten ja kannibalististen episodien sarjassa. Simpanssien aggressio oli tuolloin jo tieteellisesti tunnettu asia, mutta simpanssien sodankäyntiä ei oltu aiemmin tunnettu.

Raportit näistä tapahtumista löysivät paikkansa pitkään jatkuneesta väittelystä ihmisen luonnosta, eli siitä olivatko ihmiset pohjimmiltaan ilkeitä vai mukavia. Yhdessä Dale Petersonin kanssa teoksen "Demonic Males" vuonna julkaisseen Harvardin primatologin, Richard Wranghamin mukaan "Gomben verilöyly antoi uskottavuutta ajatukselle siitä, että sotaisat taipumuksemme periytyvät kaukaisesta ihmisyyttä edeltävästä menneisyydestämme. Emme olekaan niin erilaisia. Useita tutkijoita matkusti Kongojoen suistoon ja kaksi varsinaista kenttätutkimusaluetta perustettiin.

Randall Susman Stony Brookin yliopistolta suoritti tutkimusta Lomakossa, joka sijaitsee kolmesataa mailia koilliseen Tumbajärvestä. Japanilainen Takayoshi Kano Kioton yliopistosta tutkiskeli bonobojen elinympäristöjä aluksi kulkien kävellen ja polkupyöräillen kylien välisiä polkuja, minkä jälkeen hän perusti tutkimusleirin Wamba-nimisen kylän laidalle. Japanilaiset viettivät enemmän aikaa leirillään ja saivat myöskin enemmän havaintoja bonoboista.

Susman kuitenkin kirjoitti bonoboista ensimmäisen kirjan, editoituaan kokoelman papereita Atlantan bonobosymposiumiin vuonna Julkaistuaan teoksen "Chimpanzee Politics: De Waalin tutkimusraportti "Tension Regulation and Nonreproductive Functions of Sex in Captive Bonobos" herätti akateemisen maailman huomion, sillä sen mukaan nämä apinat harrastivat enemmän ja monimuotoisempaa seksiä kuin olisi lisääntymisen kannalta tarpeen.

Samoihin aikoihin Gottfried Hohmann oli viettänyt kolmisen vuotta Etelä Intiassa tutkimassa macaqueiden ja langurien ääntelyyn kätkeytyvää kommunikaatiota. Rahoitusta tuohon tutkimukseen oli kuitenkin hankala saada ja bonobot alkoivat nousta kiinnostuksen kohteeksi. Fransin raportti kielisuudelmia harrastavista apinoista oli myös tehnyt suuren vaikutuksen koko tiedeyhteisöön ja painetta kenttätutkimukselle oli syntynyt.

Vuoteen mennessä Hohmann kertoi lukeneensa riittävästi bonobokirjallisuutta lähteäkseen Zaireen. Paitsi että bonobot näyttävät ja kuulostavat erilaisilta kuin simpanssit, he näyttivät järjestävän elämänsä ilman simpansseille tyypillistä hierarkista raivoa ja väkivaltaa. Wamban tutkimusleirillä työskennellyt Takeshi Furuichi totesi: Bonobot näyttävät ilmiselvästi nauttivan elämästään. Sen sijaan erityisesti korkea-arvoisia simpansseja katsoessa käy sääliksi.

Naisbonobojen väliset keskinäiset siteet vaikuttavat vahvemmilta, kuin esim. Tämän lisäksi naisten kerrotaan yleensä olevan seksuaalisesti vastaanottavaisia miehiä kohtaan jopa silloinkin kun hedelmöittyminen ei ole mahdollista. Hohmann tahtoi selvittää miksi nämä "fyysiseltä vahvuudeltaan ylivertaiset" miespuoliset apinat eivät alista "heikompia" naisia ja miksi miehet eivät toimi yhteistyössä vaikka olisivat toistensa geneettisiä lähisukulaisia, mutta naiset toimivat yhdessä riippumatta keskinäisistä sukulaisuussuhteista.

Tämä ei hänen mukaansa ainoastaan poikennut simpanssien käytöksestä, vaan oli ristiriidassa sosiaaliekologian teorian kanssa. Niinpä hän lensi Zaireen ja perusti pienen leirin Lomakon metsään muutaman mailin päähän alkuperäisestä Stony Brookin tutkimusalueesta, tajuamatta että Susmanin leirillä tehtiin edelleen tuolloin tutkimusta. Susmanin mukaan Hohmann peri havainnoitavakseen bonoboja, jotka olivat jo tottuneet ihmiseen, eikä ymmärtänyt huomioida tätä tutkimuksessaan.

Olipa tämä totta tai ei, niin epäluuloisuus vaikuttaa tyypilliseltä ilmiöltä tällä kentällä. Kun tutkija pääsee tarkkailemaan huonosti tunnettua lajia, jonka jokainen ele muistuttaa kaikua ihmisen eleestä ja jonka silmät kohtaavat ihmisen katseen - niin silloin tekee mieli vain tuijottaa kunnes on nähnyt riittävästi kertoakseen tarinan.

Tällä tavoin Hohmann arvosteli Ruandan gorilloita pitkään tarkkailleen Dian Fosseyn ja Jane Goodallin työtä ainakin viimeksi mainitun uran alkuvaiheilla. Japanilaisten tutkijoiden määrätietoisuutta Hohmann arvosti: He olivat alunalkaen asennoituvat nauttimaan siitä mitä tahansa tuleman piti. Hohmannin mukaan tämä oli kuitenkin kuvaileva ja juonnettu kertomus ilman varsinaista kysymyksenasettelua, heidän tahtoessaan vain ymmärtää bonoboja. Tutkimusmenetelmänä japanilaiset houkuttelivat bonoboja ruualla, kuten Goodall houkutteli simpansseja, mikä on paljon enemmän kuin vain habituaation soveltamista.

Wambassa bonobot söivät sokeriruokoa pellolta joka istutettiin heitä varten. Primatologinen termi tälle on "evästäminen", ikäänkuin ravintolan avaaminen ja sen vaikutukset heijaistuivat mahdollisesti siten, että Wamban naiset synnyttivät useammin kuin Lomakon.

Hohmannin ensinmäinen tutkimusmatka Lomakossa kesti 13 kuukautta, jonka puolivälissä saksalainen väitöskirjaa valmisteleva Barbara Fruth tuli hänen seurakseen ja he menivät lopulta naimisiin.

Pariskunta lenteli edestakaisin Saksan ja Lomakon välillä ja pian bonobot tottuivat heihin niin paljon että saattoivat nukahtaa tarkkailijan silmien edessä.

Max Planck Instituutti ei ole yliopisto, vaan se tukee sen laatuista akateemista elämää, jonka professorit muualla saattaisivat havaita miellyttäväksi rahoituskohteeksi ja joista ei ole vielä suoritettu tutkintoja. Hohmannille oli myöskin tuskallista asettaa bonobo-tutkimukselle päämäärät.

Richard Wranghamin mukaan Hohmann on henkilö, joka julkaisee hitaasti siksi että ei tahdo tulla kritisoiduksi ja julkaisee vasta asian ollessa täysin selvitetty. Vuonna Fruth synnytti lapsen ja koko perhe päätti muuttaa Kongoon asumaan.

He hankkivat talon Basankususta, mutta sisällissota puhkesi taisteluiksi ja hallituksen sotilaat antoivat heille vuorokauden aikaa poistua maasta, koska he mahdollisesti saattoivat auttaa kapinallisia. Samoihin aikoihin myös japanilaiset tutkijat hylkäsivät Wamban tutkimusalueen. Ensinmäiset kuvat villeistä bonoboista otettiin Wambassa, kun National Geographicin vuonna alueelle lähettämä hollantilainen valokuvaaja Frans Lanting vakuuttui kuvausreissullaan siitä, että apinoiden ja ihmisten välinen raja ei ole kovin selvä ja hän käyttikin bonoboista mielummin käsitettä "olento" kuin "eläin" havainnollistaakseen kuinka lähellä nämä ovat ihmisiä ja ihmiset bonoboja.

Useimmat hänen valokuvistaan olivat sisällöltään varsin seksuaalisia ja National Geographicille tämä oli hankala tilanne, mikä johti siihen siihen että lehti julkaisi vain kesyjä valokuvia. Tästä seurauksena Lanting otti yhteyttä de Waaliin, joka oli juuri saanut Emoryn yliopistolta kädellisten nisäkkäiden käyttäytymisen professuurin ja toimi tutkijana Yerkesin kansallisessa kädellisten nisäkkäiden tutkimuskeskuksessa.

Yhteistyö virisi ja he tarjosivat kuvia saksalaiselle Geo-lehdelle, joka laittoi välittömästi kaksi kopuloivaa bonoboa kansikuvaan. Pian tämän jälkeen Scientific American julkaisi aiheesta kuvitetun artikkelin ja vuonna nämä hollantilaismiehet julkaisivat kuvitetun kirjan: The Forgotten Ape," jossa näkyi bonoboja ruokailemassa Wamban sokeriruokopellolla, kokeilemassa jooga-asusteita ja harjoittamassa monenlaisia seksuaalisia aktiviteetteja.

Kuvissa ei kuitenkaan näkynyt kahdella jalalla seisovia bonoboja. Tekstissä de Waal haastatteli kenttätutkijoita ja hänen retoriikkansa vastainasetteli bonobot ja simpanssit mm. Vielä aivan hiljattain de Waal on todennut, että "bonobyhteisöt ovat naisten hallitsemia, eivätkä ne eivät harjoita sodankäyntiä tai metsästä, mutta seksijuttujen lajista on niin ongelmallista puhua julkisuudessa.

Vaikkakin hän tunnusti jonkinasteisen aggressiivisuuden olemassaolon bonobojenkin keskuudessa, antoi kirja ymmärtää että: Wrangham ja Peterson totesivat teoksessa "Demonic Males," että lukuisat aiemmin rauhonamaisina pidetyt teollistumattomat yhteisöt ovat sittemmin tuottaneet pettymyksen. Esimerkkeinä tästä nostettiin esiin Margaret Meadin raportti Eteläisen Tyynenmeren idyllistä vuodelta teoksessa "Coming of Age in Samoa", jonka Derek Freeman laajalti kuoppasi vuonna Myös John Nancen vuonna julkaistun romaanin myötä julkisuuteen nousseiden "The Gentle Tasaday" -nimellä tunnettujen filippiiniläisten metsän asukkaiden maine eristäytyneenä kivikautisena heimona oli kumottu ja heitä pidettiin vain kummallisena pienenä yhteisönä, jota käytettiin poliittisena työkaluna.

Lisäksi Elizabeth Marshall Thomas oli viitannut etelä-Afrikassa tutkimiinsa keräilijä-metsästäjiin "harmittomina ihmisinä", mutta kävikin ilmi että heidän keskuudessaan murhat olivat yleisempiä kuin amerikkalaisessa suurkaupungissa. Vaikkakaan tällaisia näkökulmia ei ole edelleenkään hyväksytty kaiken kattavaksi universsaliksi totuudeksi, ne tekivät kuitenkin mahdolliseksi nähdä ihmisyydessä väkivaltaisuuden ketju muinaisiin apinaesivanhempiimme saakka.

Mikäli de Waalin havainnot osoittautuisivat todeksi, olisi kuitenkin vielä toisenlainenkin mahdollisuus. Vuonna de Waal kirjoitti teoksessa "Our Inner Ape: Julkisuus oli odottanut bonobojen esittelyä laajemmalle yleisölle, mutta kumpikaan Hohmann tai Kano eivät olleet tarttuneet tilaisuuteen.

Myöskin vain rikkaimmilla ja määrätietoisimmilla TV-yhtiöillä olisi ollut varaa lähettää kuvausryhmänsä bonobojen elinympäristöihin. Leirillä pimeä alkoi laskeutua viideltä iltapäivällä ja kasvillisuus nousi ympärillä yhtenäisenä seinämänä, jonka puhkaisivat ainoastaan lähimpään kylään johtava polku ja kenttätutkimusalueelle johtava polku.

Aukealla leiripaikalla seisoi tusinan verran ruokokattoisia rakennelmia ilman seiniä. Osa näistä oli suojattuja telttoja, suurempi oli keittiö jossa paloi avotuli ja eräs kattoi pitkän puisen pöydän. Leirillä oli kaksi amerikkalaista vapaaehtoista, jotka olivat olleet siellä melkein vuoden ympäri, sekä vastikään leirille saapunut nuori vapaaehtoinen brittinainen, itävaltalainen Viennan yliopistosta valmistunut nainen, sekä sveitsiläinen väitöskirjaa valmisteleva Max Planck Instituuttiin kytköksissä oleva Martin Surbeck.

Aurinkopaneelien varassa toimivan satelliittiyhteyden kautta he käyttivät kannettavalla tietokoneella sähköpostia. Ihmiset söivät purkitettua sardiinia ja aamiaiseksi paikallista kassavaa.

Radiolähetykset uutisoivat laukauksista ja rakettihyökkäyksistä Kinshasassa, kun edellisvuoden presidentinvaaleissa hävinnyt Jean-Pierre Bemba oli onnistunut välttämään sotilaidensa riisumisen aseista ja sadat ihmiset olivat kuolleet katutaisteluissa. Myös tutkijoiden käyttämä lentokenttä oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Leirin paikallisiin jäseniin kuului kaksi kenttätutkijaa, kokki, apulaiskokki ja kalastaja, jotka olivat joko Bemban kannattajia tai vähintäänkin hallituksen vastaisia ja joskus he nostalgisoivat lauluillaan Mobutu Sese Sekon hallintoa.

Eräänä iltana Hohmann kertoi: Hänellä on suuria tarinoia, joita meillä ei ole kerrottavaksi. Bonobot saattavat olla kamalan tylsistyttäviä. Tarkkaillessasi bonoboa tulee olemaan päiviä, jolloin näet vain nukkumista, syömistä ja ulostamista. Ei seksia, ei ravinnon jakamista. Jos taas menet eläintarhaan tai jos annat niille jotain syötävää, niin tulee vimmattu kiihko. Tämä on niin erilaista. Kuten primatologi Craig Stanford Etelä Kalifornian yliopistolta ilmaisi viimeaikoina: He liikkuvat päivän aikana ympäriinsä pienemmissä ryhmissä, kuin turistibussit kiertelemässä kohteissaan ja kokoontuvat jälleen yöksi yhteen rakentaakseen uuden puunlatvapesän taivutetuista ja puoliksi murtuneista oksista.

Bonobot kuitenkin vaikuttavat pysyvän samassa ympäristössä koko elinikänsä. Kun Hohmann löysi bonoboja ensivierailullaan Lui Kotalissa, hän saattoi olla varma kohtaavansa samat yksilöt myös tulevina vuosina. Vaikkakin Bonoboja nähtiin tutkimusalueella, ne pysyivät tämän 20 eekkerin metsäalueen kauimmaisessa kolkassa, kahden tunnin kävelymatkan päässä.

Andrew Fowler kuvaili ensihavaintojaan: Paikalliset pelkäsivät temmeltäviä elfantteja enemmän kuin leopardeja, kaatuvia puita, vaeltajamuurahaisia ja vihreitä mamboja, joita saattoi ajoittain nähdä metsäpoluilla. Niinpä tutkijat kulkivat kahden - kolmen hengen ryhmissä alueelle ja toivoivat seuraavansa bonoboja näiden pesälle yön tullessa. Seuraavan parin vuorokauden kuluessa kolme muuta tutkijaa saavuttaisi saman paikan ennen aamunkoittoa. Kävely saattoi alkaa varttia vaille neljä aamulla, jolloin taivaalla näkyi tähtiä ja matka kulki pitkin maatuvan lehtikarikkeen ja hiekan muodostamia polkuja.

Matkalla saattoi törmätä lepakoihin, sekä joutui ylittämään monenlaisissa maatumisvaiheissa olevia kaatuneita puun runkoja, joista nousi monenlaisia sieniä; ja eräänä kertana he törmäsivät salametsästäjien jättämään graffitiin. Salametsästäjien savustamia bonobon raatoja saattoi noutaa Kinshasan torilta viidellä dollarilla.

Heitä tavataan metsistä usein ja heidän ampumiaan laukauksia kuului myöskin usein. Edellisenä vuonna Lui Kotalissa vieraillut ruotsalainen tutkija Jonas Eriksson oli polttanut matalaksi salametsästäjien metsäleirin, joten metsässä vastaan tullut graffitti sisälsi tähän liittyvän viestin: Hohmann myös spekuloi ajatuksella, että pesien sallima REM-vaiheista rikas uni saattaisi olla vaikuttanut suurikokoisten aivojen evoluutioon.

Bonobojen heräämisäänten kuuluessa tutkimusryhmä sammutti lamppunsa ja taivaalla oli aavistuksen verran valoa. Martin Surbeck leikkasi puutarhasaksilla oksanpätkän ja teki siitä Y-kirjaimen muotoisen noin neljä jalkaa pitkän kepin, jonka haaraiseen päähän hän sitoi mustan muovipussin luodakseen työkalun, jolla saattoi siepata bonobon virtsaa kun sitä tippui alas puiden latvoista.

Surbeckin väitöskirjan aiheena oli miesten käyttäytyminen ja hän aikoi mitata erilaisten bonobojen virtsan testosteronitasoja siinä toivossa, että valtarakenteet joita ei helposti havaitse tarkkailemalla, voisivat paljastaa itsensä sitä kautta. Mikäli oletettavasti korkea-arvoisella miehellä olisi suhteellisen alhainen testosteronitaso, tämä saattaisi viitata esimerkiksi siihen että hänen valtansa polveutuu äidin kautta.

Miesbonobon suhde äitiinsä nimittäin kestää tavallisesti läpi koko elämän. Korkealta oksistosta kuului lehtien havinaa, mikä muistutti alaspäin kääntyvää tuulen virtausta. Lähestyäkseen ääntä, täytyi tutkijoiden poistua polulta ja leikata tiensä aluskasvillisuuden läpi oksasaksilla, mikä mahdollisti hiljaisemman etenemisen verrattuna viidakkoveitsellä huitomiseen. Puolivalossa kiikareilla tarkasteltuna metsä näyttäytyi mustan ja tummanvihreän sävyissä, mutta sadan jalan korkeudessa istuikin oksanhaarassa hiljainen bonobo, jonka musta turkki kiilsi.

Pureskellessaan puun pientä ja kovaa hedelmää putosivat kuoret bonobon suupielistä ja tippuessaan metsän pohjalla lepäävään lehtikarikkeeseen näistä aiheutui alkavaa sadetta muistuttava ääni. Samassa puussa karvaton bonobolapsi käveli muutaman jalan mitan päähän äidistään, mutta palasi kapusi pian vääntelehtien takaisin äitinsä syliin ja toistaen saman pian uudelleen. Oksien läpi näkyi vilahduksia kiireettömistä bonoboista, jotka rapsuttaessaan polveaan tai alas vilkaistessaan olivat eleettömiä ja ojentautuivat näytille kuin taiteilijan mallit.

Hohmann repäisi bonobojen ravitsemukseen kuuluvan rapisevan lehden aluskasvillisuuden pensaasta ja alkoi silputa sitä hitaasti, kuin olisi syönyt sitä. Tällä tavoin tutkijat yrittävät esittää itsensä mieluummin rauhallisina ruokailijoina, kuin saalistavina väijyjinä. Hän ja Surbeck tekivät välittömiä muistiinpanoja vedenkestäviin muistikirjoihinsa kuiskien samalla toisilleen. He olivat nyt tietoisia yläpuolella olevista kahdestakymmenestä bonobosta, joista olivat nimenneet monia Olga, Paulo, Camillo yms.

Tosiasia, jota ei useinkaan korosteta villieläimiä käsittelevissä filmeissä on, että apinoiden tunnistaminen tehdään yleensä yksityiskohtaisella sukupuolielinten tarkastelulla.

Lui Kotalin leirin ruokapöytäkeskusteluista suuri osa käsitteli kivespussien varjostukseen tai naisbonobon vaaleanpunaiseen turvotukseen liittyviä yksityiskohtia. Noin puoli seitsemän aikaan bonobot alkoivat laskeutua puista, laskeutuen oksa kerrallaan maan pinnalle. Sitten he kävelivät pois neljällä jalalla, vaikuttaen paljon vahvemmilta, hoikemmilta ja lihaksikkaammilta kuin eläintarhojen bonobot.

Lapsi makasi haukkamaisesti levittäytyneenä äitinsä selässä, asennossa josta tieteellinen kirjallisuus käyttää määritelmää "jockey style", eli ratsastustyyliä. Bonobojen kädet ovat nimittäin lyhyemmät kuin simpansseilla, jolloin selkä on kävelyn aikana vaakatasossa siinä missä simpanssit kallistuvat taaksepäin. Kun viimeinen bonoboista lähti kävelemään, tutkijaryhmä kadotti heidät näköpiiristään, koska aluskasvillisuus rajoitti näkyvyyden noin metriin, eikä seuraaminen ollut kovin nopeaa.

Hohmannin mukaan bonobot saattoivat joskus ilmaista sijaintinsa ilmavaivojen kautta. Päivän sarastettua metsä oli kuuma, kasvit tarttuivat vaatteisiin, puut murenivat tomuksi ja maaperä muuttui mudaksi. Edestä kuului korkea kiljahdus: Käsien ja jalkojen laukkaava ääni kuului maan tasolta, mitä seurasi vingahdus.

Hohmannin mukaan kyseessä oli harvinainen tapaus, sillä bonobo ajoi takaa pientä antilooppia. Bonobo hävisi kuitenkin takaa-ajon, joten Hohmann totesi: Bonobot aloittavat peräpäästä, syöden sisäelimet ensiksi ja tässä prosessissa pikku antilooppi saattoi säilyä hengissä pitkään pyydystämisen jälkeenkin.

Rauhanomaiseksi oletetuksi eläimeksi bonobo saattaa olla yllättävän hillitön. Jeroen Stevens on nuori belgialainen biologi, joka on käyttänyt tuhansia tunteja vangittujen bonobojen tutkimiseen eurooppalaisissa eläintarhoissa. Planckendaelin eläintarhassa, lähellä Antwerpeniä hän kertoi kerran nähneensä viiden naispuolisen bonobon hyökkäävän miespuolisen bonobon kimppuun Hollannin Apenheulissa.

Ne jyrsivät sen varpaita. Skip to content Menu. Nuoren naisen pillu on tiukka ja märkä. Nainen etsii miestä []. Real escort finland seksi galleria Näytä Oranen Raija - Pitkät hiukset. Tku wilma fistaus Lopetin viime torstaina antidioottikuurin mutta olemme harrastaneet seksiä sen jlk. Seksikäs ja teini ylilauta ylivieska thaihieronta aasiassa. Tätä mieltä on 75 prosenttia Me Naisten kyselyyn vastanneesta.

Ympärileikatulla peniksellä reikä voidaan tehdä keskelle frenulumia. Kypsä äiti voi vastustaa hänen sukkahousut fetissi. Mansen sex hierontaa miehille - Vimmerby Lokal Porno luvulta porno seksi siskon seksiä ranska suomi porno numeroita turku ilmainen Suomiseksi ilmainen pano seuraa viitasaari sex video vaarin panovideo.

Video embedded · Alaston teini tyttö märkä ajeltu pillu Masturbates.

AMATEUR WEBCAM HOMOSEKSUAALISEEN SEKSISEURAA JYVÄSKYLÄ